Blogissa on tarkoitus keskustella avoimesti matkailuun liittyvistä raha-asioista, kulttuurista ja jalkapalloon liittyvistä ilmiöistä. Tarkoituksena on myös puida erilaisia vaihtoehtoja toteuttaa vastaanvanlaisia matkoja. Omasta matkastamme Italiaan muodostui mahtava cocktail jalkapalloa, paikallista kulttuuria, ihmisiä, sekä nähtävyyksiä. Tämä postaus ei keskity vielä tunnelmiin paikan päällä, ja saattaa olla paikoitellen puuduttavaakin luettavaa, mutta kehoitan ainakin ensimmäistä matkaa suunnittelevaa lukaisemaan läpi.
Alkuperäinen peliaikataulu oli seuraava:
16.2. AS Roma - Juventus, Stadio Olimpico, Rooma
21.2. SS Lazio - Borussia Möchengladbach, Stadio Olimpico, Rooma
24.2. Internazionale Milan - AC Milan, "derby della Madonnina", Stadio Giuseppe Meazza (San Siro), Milano
San Siro pelipäivänä
Jätimme ohjelmaan tarkoituksella tilaa Roomassa kiertelyyn ja pienempien pelien ja harjoitusten ihmettelyyn.
Määränpäähän pääsemiseksi valitsimme lentämisen. Aikataulumme oli suunniteltu alusta lähtien pelien ehdoilla, mutta muutama positiivinen virhearviokin mahtui mukaan alkuperäisiin kaavailuihimme. Lähtöpäiväksi osui siis ensimmäistä peliä edeltävä 15.2. ja paluupäiväksi viimeisen pelin jälkeinen päivä 25.2.
Ensimmäiseksi lennoksi valitsimme Norwegianin suoran lennon Helsingistä Rooman Fiumincinon lentokentälle. Perjantaiaamun lennolle 20 kilogramman matkatavaroiden ja peruutusturvan kera kertyi hintaa 137,50 euroa. Lennon kesto oli kolme ja puoli tuntia.
Paluulennoksi valikoitui vertaa.fi sivuston kautta FlyHi.fin hinnastosta SAS:n lento Milanon Linaten lentokentältä, Tukholman upean Arlandan lentokentän kautta Helsinki-Vantaalle. Matkatavaroita sai mukaan 23 kilogrammaa ja hinnaksi muodostui 136 euroa henkilöltä. Lennon kesto oli yhteensä viisi tuntia puolentoista tunnin odotusajalla Tukholmassa.
Siirtymisen Roomasta Milanoon päätimme järjestää pitkien pähkäilyjen jälkeen autolla. Vaihtoehtoina olivat juna ja lentokone, mutta ajattelimme autoilun avartavan, emmekä halunneet olla aikataulujen uhreja. Lisäksi yöjuniin, joilla olisimme halunneet matkustaa oli hankalaa saada lippuja (junat täynnä, nettisivustot hieman hankalia). Päiväjuniin olisi lippuja saanut iisimmin, mutta toisaalta auton kanssa liikkuminen tuntui varmemmalta ratkaisulta. Lisäksi tarvitsimme autoa mahdollisia päivämatkoja varten. Liput juniin olivat myös suhteellisen hintavia, eikä opiskelija-alennuksiakaan meidän korteillamme herunut.
Lentäminen Roomasta Milanoon on edullista. Parhaimmillaan arkilennot järjestyvät ajoissa varattuina 30-40 euro per nenä mm. paikallisella AlItalia lentoyhtiöltä. Koneet lentävät pääosin Rooman keskustasta 30 kilometriä länteen sijaitsevalta Fiumincinon lentokentältä Milanon Malpensan kentälle. Malpensa on Milanon ytimestä noin 50 kilometrin päässä. Kentillä pääsee kätevästi julkisilla liikenneyhteyksillä 6-15 euron sijoituksella.
Vuokra-auto viidellä ovella (viisi ovea oli edellytys, jotta takapenkille mahtui toinen isoista laukuista, toinen takakonttiin) ja ilmastoinnilla järjestyi rentalcars.comin kautta autoeuropa-yhtiön Sicily By Car -nimisestä paikallisjaoksesta. Ehdottoman tärkeän navigaattorin karttoineen järjestimme Suomesta (havaintojemme mukaan myös paikalliset tukeutuvat 95 prosenttisesti navigaattoriin). Hintaa koko roskalle vakuutuksineen päivineen kertyi 10 päivälle 131 euroa, eli 13 euroa per päivä. Ehkä kuumottavimpia juttuja auton vuokrauksessa oli paikan päällä selvinnyt 800 euron takuusumma, joka pidätettiin luottokortilta. Vuokrayhtiö oli myös huomattavasti pienempi kuin suuret kilpailijat, kuten Hertz ja Avis, eikä kilometrirajoja ollut lainkaan.
Emme huomioineet budjettia ja suunnitelmaa laatiessamme tiemaksuja, mutta niistä lisää hieman myöhemmissä kirjoituksissa. Bensan hinta on Italiassa hieman Suomea korkeampi. Lyijytön "super" eli 95E5 maksoi yleisesti noin 1,83 euroa litralta. Auto ei ollut välttämättä kaikkein kustannustehokkain liikkumisen muoto, joskin kulujen mennessä puoliksi ei älyttömän kalliskaan. Matkustettaessa kolmen hengen porukalla auto on jo varmasti halvin liikkumisen muoto. Autoksemme valikoitui luvatusta Fiat Puntosta huolimatta nousevan auringon maan Nissan Micra, jonka keskikulutus oli 5,5 litran luokkaa 100 kilometriä kohti.
Ottelulippujen hankinta aiheutti aluksi hämmennystä. Selasimme eri verkkosivuja, joista lippuja pystyi hankkimaan, ja lopulta AS Roman ja Lazion otteluihin halvimmaksi ja kätevimmäksi paikaksi osoittautui erilaisiin tapahtumalippuihin erikoistunut listicket.it.
Ensimmäiseen otteluun (Roma-Juve) hankimme liput Curva Nordiin, joka on paikallisvastustaja Lazion kannattajien curva. Paikat olivat alakatsomossa ja tunnelmista lisää myöhemmin. Hintaa lipuille tuli naurettavalta tuntuneet 22 euroa kappaleelta.
Lazio-Möchengladbach otteluun otimme paikat Tribuna Tevere Topista eli Tevere-joen puoleisesta sivukatsomosta ja keskeltä. Hintaa lipuille tuli 50 euroa kappaleelta.
Listicket.it-sivusto osoittautui erittäin toimivaksi tavaksi hankkia lippuja. Sieltä saa lippuja myös muiden joukkueiden peleihin (Juventus, Fiorentina jne.). Aluksi järjestelmän kielimuuri (puolet englantia, puolet italiaksi) tuotti hieman tuskaa, mutta ongelmista selviää helposti käännösohjelmien kuten translate.google.com kanssa. Liput saa printattua valmiiksi (pdf-tiedostoina) kotona tai ne kulkevat kätevästi mukana (sähköposti, muistitikku jne.). Lisäksi liput olivat halvemmat kuin paikan päältä hankittuna. Liput toimivat mainiosti, eikä niitä tarvitse vaihtaa mihinkään paikan päällä.
Tässä vaiheessa haluan sanoa, että viagogoa tai muita sen kaltaisia sivustoja ei kannata käyttää Italian jalkapallolippuja ostettaessa, muuten kuin välttämättömän pakon edessä. Stadionit ovat suuria eivätkä ole juuri koskaan täynnä, joten lippuja saa kätevästi paikan päältä tai edellä mainitun listicketin kaltaisista verkkomyymälöistä.
Derby della Madonninaan päätimme hankkia liput paikan päältä, sillä Interin verkkopalveluista lippujen ostaminen ei onnistunut ilman tifoso-korttia (jäsenkortti). Lisäksi liput tulevat näihin otteluihin myyntiin vasta 1-2 viikkoa ennen otteluita. Lippuja Interin otteluihin saa paikan päällä ostettua kätevästi pankeista (Banca Di Popolare Milano ja sen jäsenpankit) ja palvelu onnistuu suuremmissa konttoreissa kätevästi englanniksi, tosin muutamien käsimerkkien ja piirroksien saattelemana. Lisäksi lippuja myyvät Solo Inter -fanituotekaupat ja kirjakaupat, kuten LaFeltrinellin tietyt konttorit. Paras paikka ostaa on kuitenkin ehdottomasti pankki.
Meille liput järjestyivät kätevästi ja erittäin edullisesti pankista, mutta kerron tästä lisää tuonnempana. Banca Di Popolare Milanoja löytyy ympäri Italiaa ja Roomastakin todella useita.
Majoituksena vallitsimme Roomasta trivagon hakupalvelun ja booking.comin kautta Camping Village Roman kahden hengen bungalowin, jonka edullinen hintataso houkutti. Paikka sijaitsee etäällä Aurelian alueella ja suht heikohkojen julkisten kulkuyhteyksien päässä Rooman keskustasta ja Stadio Olimpicosta, mutta vuokra-auto auttoi meidät lähelle pelipaikkoja, joten etäisyys ei muodostunut ongelmaksi. Hintaa seitsemälle yölle kertyi kaupunkiveroineen ja parkkipaikkoineen (joka oli täysin hyödytön) 115 euroa henkeä kohti eli 16,5 euroa yö.
Milanossa yövyimme Easy Rooms-hostellissa 2,4 kilometrin kävelymatkan päässä San Siron stadionista. Hostelli varattiin hostelworld.comista hieman silmät kiinni 10 euroa per yö hintaan. Varauksessa tapahtui allekirjoittaneelta pieni kömmähdys ja maksoimme yhdestä ylimääräisestä yöstä eli kokonaiskustannus oli kahden hengen huoneesta yhteisvessalla kaupunkiverot mukaan lukien 75 euroa per nokka.
Tässä tekstissä jätettiin kertomatta muutamia kustannuksiin vaikuttaneita tekijöitä matkan varrelta, eikä kaikkia pelejä ole tässä listassa. Reissun kokonaiskustannukseksi lennot, majoitus, autovuokra ja otteluliput mukaan lukien muodostui kuitenkin mielestämme edukas 811 euroa per henki. Matkayhtiöt pyytävät tällaisia summia yleensä viikonlopun matkasta katsomaan mm. derby della madonninaa. Toki majoituksen taso on varmasti parempi, mutta mikäli omatoiminen travellaaminen ei ole este, pystyy useampia pelejä näkemään erittäin kustannustehokkaasti.
